Pitkä ja lämmin kesä on pian takana ja niin myös ravivuoden vuotuinen piristysruiske – kesäravit. Raviurheilun synkimmässäkin suossa kesäradoilta on kantautunut koko ajan positiivisia uutisia. Yleisön kaikkoamisesta ei ole tietoakaan ja pelitkin pyörivät mukavasti.
Mikä on kesäravien salaisuus? Yleisimpiä vastauksia ovat; ihana, aito maalaistunnelma, hevosten läheisyys ja hyväntuuliset ihmiset. Oma vastaukseni on vähän arkisempi – se on kova työ. Kullakin kesäradalla on vain 1-6 ravipäivää ja jokaisen päivän eteen tehdään paljon töitä, jotta yleisö viihtyisi. Kesäradoilla ei ole niitä tavallisia raveja lainkaan.
Kesäravit ovat myös hyvin erilaisia. Hankasalmen ravien ja Kokemäen juhannusravien vertaileminen on vähän kuin vertailisi Joensuu-ajoa ja Elitloppettia. Kummallakin on paikkansa ja kummassakin moni saa ensikosketuksensa raveihin.
Suomen raviurheilun lippulaivana pidetään kuninkuusraveja. Kuninkuusraveissa kävi tänä vuonna 46 000 ihmistä, kesäraveissa kaikkiaan noin 70 000. No niin totta kai on tyhmää verrata 2 päivää 51 yhteen päivään, mutta pointtini tässä on se, että noissa joka ikisessä kesäravi-tapahtumassa on aina mukana monta raviurheilun ensikertalaista, koska ne ovat isoja tapahtumia omilla paikkakunnillaan. Väitän, että jos kuninkuusraveissa oli 1000 ensikertalaista, niin kesäraveissa heitä on tänäkin kesänä käynyt moninkertainen määrä.
Jokaisen ihmisen ensikosketus raveihin on koko raviurheilulle tärkeä asia. Tuleeko hän takaisin? Innostuuko hän tästä hienosta lajistamme? Teivon kuninkuusravit oli niin hienosti järjestetty tapahtuma, että uskon, että siellä kävijälle jää positiivisia muistoja, mutta valitettavasti viime vuoden kunkkareista monet muistavat lähinnä törkeät turvatarkastukset ja valtavat vessajonot. Tuskin moni siellä innostui.
Kesäraveilla on valtava vastuu lajin asiakashankinnassa.
Intoa ja jaksamista jatkossakin kesäraveja järjestäville!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti