Raviurheilu on kamppaillut melkoisessa alamäessä viimeiset kolme vuotta. Syynä on kuulemma lama. Harvemmin kuulee sanottavan, että sitä edeltävän nousun syynä oli nousukausi. Mutta niinhän se on – vene ilman airoja on tuulten armoilla.
Ihmisille, jotka haluavat muuttua jaetaan viisautta ”jos teet niin kuin ennen saat samat tulokset kuin ennen”. Tämä pitääkin paikkansa yksityiselämässä . Läskiä kyllä kertyy tasaisesti, jos jatkaa samoilla ruoka- ja liikunta-tottumuksilla. Välillä tuntuu että Hippolassa ja raviradoilla työskentelevät kuvittelevat, että tämä pitää paikkansa myös liike-elämässä. Kyllä - sanoin liike-elämässä – viihdepalveluiden järjestäminen ja pelien myyminen on liike-elämää, vaikka sitä tekisi ry. Läskiä kyllä kertyy, mutta tuloksia ei tule.
Kehity tai kuole! On paremmin tähän sopiva viisaus. Paikallaan pysymisen mahdollisuutta ei ole. Jos tehdään niin kuin ennen tulokset huononevat koko ajan. Kilpailu ihmisten vapaa-ajasta ja peli-euroista on kovaa.
Pahimman ravilaman aikanakin joillakin radoilla näkyi valon pilkahduksia, samoin Fintotossa nyt kesän aikana. Yhteistä näille positiivisille välähdyksille on, että ne voidaan jäljittää uusiin ihmisiin tai uuteen ajatteluun.
Jokaisen raviurheilun parissa työskentelevän niin palkannauttijan kuin luottamushenkilönkin toivoisi esittävän itselleen seuraavat kysymykset: Olenko saanut ja toteuttanut uusia ideoita viimeisen vuoden aikana? Työskentelenkö niin tehokkaasti kuin voin? Teenkö tulosta ja palvelen asiakkaita (kaikilla puhelinvaihteesta toimitusjohtajaan on asiakkaita)? Jos vastaus edellisiin kysymyksiin ei ole kyllä, kannattaisi miettiä, että olenko se sittenkin minä, joka en pysty muuttumaan ja siksi olen syyllinen nykytilanteeseen. Tapanko minä tämän lajin?
Jos on tullut hommiin rakkaudesta lajiin, samasta syystä pitäisi siirtyä syrjään ja antaa tilaa uusille tuulille ja niille soutajillekin! Tai voihan aina hypätä ja hakea ne airot ja alkaa tosissaan soutaa.
Muutos on välttämätöntä, mutta onneksi myös mahdollista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti