Hevosasiamies

Ruotsin raviurheilun keskusjärjestö (STC) on päättänyt palkata hevosille oman puolustajan;  hevosasiamiehen. Maan nimekkäimmät valmentajat eivät Travnetin mukaan olleet asiasta kauhean innoissaan. Heidän mielestään se antaa väärän signaalin. Joku voi kuvitella, että yleisesti ravihevosilla asiat ovat huonosti, vaikka niitä hoidetaan todella hyvin. He jopa ehdottivat, että ennemmin valmentajat tarvitsisivat jonkun puhumaan puolestaan, koska paineet ovat kovat. Arvostelua ja tarkkailua tulee monelta suunnalta.

Nopeasti ajatellen on helppo olla valmentajien kanssa samaa mieltä. Yleisesti ravihevosia hoidetaan todella hyvin. Joskus jopa tuntuu, että joissakin perheissä hevoset hoidetaan paremmin kuin lapset eli onneksi lapsilla on jo lapsiasiamies. Ravihevonen on huippu-urheilija, se syö parasta mahdollista ravintoa, sitä treenataan ja hoidetaan huolella, se näytetään eläinlääkärille heti pienempienkin ongelmien esiintyessä.

En väitä, etteikö olisi niin, että joitakin ravihevosia kohdella väärin. Jotkut ihmiset eivät aina hillitse toimiaan. Tiedättehän sen miehen, joka on ystävällinen kaikille, kunnes aina silloin tällöin hakkaa vaimonsa tai lapsensa.  Tällaisia hevosenomistajiakin valitettavasti on. Ja on myös niitä, jotka ovat liian uupuneita huolehtimaan enää hevosistaan, itsestään huolehtimisen he ovat lopettaneet kauan sitten.  Nämä tilanteet koskevat kaikkia muitakin eläimiä ja kuuluvat mielestäni normaalin eläintensuojelun piiriin, jolla ei ainakaan Suomessa tunnu olevan tarpeeksi tekemistä, kun valtavasti resursseja tuhlataan johonkin  yölamppuihin ja uskottavuus on kadonnut.

Ehkä eniten suojelua tällä hetkellä hevoset tarvitsisivat liialta inhimillistämiseltä. Hevosia syötetään liikaa, ulkoilutetaan liian vähän, hössötetään liikaa ja mikä pahinta kasvatetaan kuritta.  Varsoihin eivät kuuluisat lastenkasvatusmenetelmät lahjonta ja kiristys tehoa.  Positiivisesti ajatellen hevosasiamies voisi tarttua myös näihin asioihin. Hevosen oikeuteen olla hevonen.