perjantai 2. syyskuuta 2011

Työllä vai tuurilla?

Pärjääkö raviurheilussa työllä vai tuurilla? Onko näillä jopa suora yhteys – tuuri seuraa sitä joka jaksaa tehdä töitä.
Raviurheilussa on mukana uhkapelin elementti ja silloin ala ymmärrettävästi vetää puoleensa nopeasti ja helpolla rikastumisesta haaveilevia. Tai no sellaistahan koko tämä lotto-kansa on.  Kuitenkin jopa paljon totoa pelaavat ymmärtävät, että pitkällä tähtäimellä on tehtävä kovasti töitä ja jo 10 % voitolla on huikea saavutus. Harrastepelaajalle tietenkin haaveileminen on ihan sallittua ja jopa toivottua.
Sama jättipotin tavoittelu on levinnyt omistajiin. Siellä on tietenkin ihan tervettä toivoa, että tästä varsasta tulee se suuri tähti ja antaa sille kunnon mahdollisuus. Uskotaan hyvään onnen, jota tarvitaankin paljon sen lisäksi, että tarvitaan rutkasti pääomaa ja tietoa.
Koko alallekin tämä tuuriin luottaminen on vähän liikaa levinnyt. Rankka työ urheilun ja ravien markkinoinnissa on jätetty väliin, kun on vaan odotettu sitä hyvää tuuria ja uutta Charmea, joka meidät tästä suosta nostaa.
Kaikkein huolestuttavinta on, että tämä onnenpotkun odottelu on levinnyt myös ammatikseen valmentaviin.  Valmentajat ovat nyt kieltämättä tiukoilla, mutta silloin juuri luulisi, että töitä tehdään entistä lujemmin ja varmaan jossain tehdäänkin, mutta…
Kerrotaanpa lähes tositarinat kahdesta valmentajasta Matti ja Kalle.
Kalle tietää paljon hevosten suvuista ja ostatuttaa joillakin sukulaisilla ja lähipiirin hevosenomistajilla aina silloin tällöin ihan hyväsukuisiakin hevosia. Kalle on myös aika hyvä seuramies ja saa vierailtakin ihmisiltä hevosia talliinsa. Millekään hevoselle Kalle ei sano ei, mutta jos hevonen ei täytä hänen sukuvaatimuksiaan ei sitä paljon treenata.  Raveihin Kalle ottaa aina valjastajan mukaan joka hevoselle, ehtii sitten paljon enemmän jutella ihmisten kanssa.  
Matti on ollut pitkään alalla ja hänelläkin on hyviä varsoja tallissaan. Matin talliin voi silti viedä vähän vaatimattomamman ja hankalammankin varsan, se kyllä opetetaan tavoilla ja annetaan mahdollisuus  ihan niin kuin muillekin. Jos raveissa on mukana vaan pari hevosta, Matti saattaa lähteä reissuun yksinään. Osaahan hän itsekin hevosen valjastaa ja pestä. Talouden realiteetit pitää ottaa huomioon.
Mitä Kalle sanoisi jos häneltä kysyisi Matista? Varmaan jotain tähän tyyliin ”helppohan sen on kun on tuurilla saanut tallin täyteen hirmusukuisia hevosia, mutta kyllä se vaan ne hajottaa….ym. peetä”
Mitä Matti sanoisi jos häneltä kysyisi Kallesta? ”Ihan mukava kaveri varmaan”
Matin tallin hevoset muuten juoksee vuodessa 20 kertaa niin paljon rahaa kuin Kallen tallin.
Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että älä ikinä ikinä ikinä vie hevostasi valmentajalle, joka arvostelee muita valmentajia tai vie se kiireesti pois, jos tallilla käydessäsi saat arvosteluja kuunnella.  
Ja jos Eve olisi ajatellut kuin Kalle mitään Charmeakaan ei olisi koskaan ollut.
Ainoastaan sanakirjassa menestys tulee ennen työtä.
Tämä kyllä pitää paikkansa raviurheilussakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti