Heja Finland!

Suuri Kriterium-viikonloppu takana niin Suomessa kuin Ruotsissakin. Viikonlopun suurin voittaja on suomalainen hevosmiestaito. Brad de Veluwe on Ingmanien laatukasvatuksen tuotos jo 5. polvessa.  Sen valmennuksesta vastaa Suomen ravivalmennuksen varmasti älykkäin ja analyyttisin mies Tuomas Korvenoja.  

 RuotsinTammakriteriumin voitti Akseli Lahtisen ohjastama Vincennes. Tämä voitto oli kyllä ennen kaikkea hevosen hyvyyttä, mutta silti se meni juuri oikealle ohjastajallekin. Kriteriumin voitto meni kaksikolle Petri Puro – Peter Ingves, samoin kuin Suomen Kriteriumin kakkostila. Tänä viikonloppuna normaalisti ikäluokka-kilpailuita hallitseva kaksikko Nurmos-Kontio olivat hieman taustalla. Hyvä näin. Osoittaa vaan suomalaisen hevosmiestaidon laajuutta.

Mikä yhdistää kaikkia edellä mainittuja henkilöitä? He kaikki ovat menestyneitä omalla alallaan, mutta miksi. Ahkeruus on varmasti yksi yhteinen nimittäjä. Hyväksi hevosmieheksi ei tulla, ellei tehdä lujasti töitä hevosten kanssa. Toisaalta näitä pitkiä päiviä tekeviä hevosmiehiä on Suomi pullollaan. 

Kyky tehdä oikeita päätöksiä erottaa huiput keskiverroista. Nämä miehet eivät ole jääneet surkuttelemaan sitä, että homma ei toimi vaan ovat laittaneet sen omalta osaltaan toimimaan.

Usein kuulee väitettävän, että Suomen raviurheilun taso on surkea. Millä mittarilla? Ammattitaito on todistetusti huippuluokkaa, huippukasvatus on kapeaa, mutta ei häpeä vertailussa ja silti, kun alkaa verrata tunnettuutta, mainetta ja pelivaihtoja naapurimaahan on välissä valovuosi.

Oiskohan syynä, että ne jotka osaa, tekee ja ne, jotka ei, puuhailee luottamustehtävissä ja pikkuviroissa ja ”mukamas-päättäjinä”. Tämän sanon kaikella ”rakkaudella”, sillä itsekin kuuluun enemmän tähän jälkimmäiseen ryhmään.  Seuraavassa jutussani yritän vähän selittää tätä tarkemmin.

Päättäväisyys, ammattitaito, luja luotto omaan osaamiseen sekä ahkeruus näkyy hevosmiestaidossa, mutta ei siinä, miten tätä laivaa ohjataan ja mikä kaikkein tärkeintä – myydään. Meillä on huipputuote, joka ei kiinnosta ketään!

Lottomummo haluaa pelastaa raviurheilun

 Annetaanko hänelle mahdollisuus?

 Olin sunnuntaina eräissä juhlissa, joissa ajauduin juttelemaan minulle täysin vieraiden ikäihmisten kanssa. He tiesivät, että minulla on hevosia, joten siihenhän se juttu ajautui.

He halusivat ehdottomasti tietää, mitä tapahtui sille hevoselle, joka eilen telkkarissa siinä kolarissa pääsi vapaaksi. Minä lohdutin, että hevonen saatiin kyllä kiinni ja voi hyvin, mutta vähän ihmettelin, että he olivat sattuneet sen näkemään. Paljastui, että he katsovat ohjelman joka lauantai, kun hevoset ovat niin hienoja. Yksi mummu kertoi jopa ostavansa rivin Veikkauksen sivuilta joka lauantai, kun hänen edesmennyt miehensä oli opettanut.

 Yksi heistä oli päässyt käymään kesäraveissakin. Voi että siellä oli hienoa! Ei olisi kyllä uskonut, että puhutaan tapahtumasta, joita Suomessa järjestetään 363 päivänä vuodessa!

Ystävättäreni on töissä kyläkaupassa, jossa on Veikkauksen toimipiste. Hän kauhisteli sitä, miten kaikki eläkeläisetkin ostivat täyden lapun Lottoa 22 eurolla nyt kun oli se jättipotti kierroskin.

Minäkin kauhistelen sitä, että ne eläkeläiset pelaavat sitä Lottoa. Ihan älytöntä - 18 miljoonaa riviä, eikä yhtään oikein. Ja koko jännitys on ohi parissa minuutissa. Se telkkarilähetys raveista kestää sentään ainakin puolituntia. Ja sitä paitsi mitä se mummo sillä 10 miljoonalla tekisi. Sukulaiset vaan odottaisi vesi kielellä, että kuolisi pois niin päästään kunnolla tappelemaan rahoista. Parin tonnin raviveikkausvoitolla voi sillai sopivasti ilahduttaa lapsenlapsia.

 Tämän viikonlopun markkinatutkimukseni perusteella väitän siis, että raviveikkaukselle löytyy suurta potentiaalia lottomummoista. Tiedän kyllä, että ne kalliit markkinatutkimukset, joita Fintoto on teettänyt, kertovat, että potentiaalisin kohderyhmä on 18-34 -vuotiaat kaupunkilaiset miehet. Tuo tutkimus tehtiin varmaan  15 vuotta sitten, asiakkaat vanhenee ja uusia ei näy, joten onkohan se kohderyhmä nyt 33-49 vuotiaat miehet. Tosin viime vuonna taisi joku jo mainita naisetkin. Kiitos siitä, ei ole yli 20 vuoden panostukseni mennyt ihan hukkaan!

Ruotsissa nämä mummot jo pelaavat ravipelejä. Siellä V75 on toisille koko kansan lotto, jonka arvonta on vaan paljon jännittävämpi, kun studiossa on kivoja ihmisiä ja pallojen tilalla juoksevia hevosia.  Toisille se tietenkin on vakavasti otettava asiantuntijapeli, mutta yllätys yllätys, kaikkien kruunut nostavat vaihtoa ihan samalla tavalla.

Jos 10% viime viikon Lotto-vaihdosta olisikin pelattu V75:ta olisi V75 vaihto yli kolminkertaistunut! Siis jos se mummo olisikin ostanut, vaikka vaan 19 riviä lottoa ja yhden 2,40 V75-rivin. Mummo olisi ollut paljon onnellisempi, hänellä olisi ollut päivässä enemmän jännitystä ja raviurheilu olisi pelastettu!

Vielä 3 kuukauteen ei V75-pelimyyjän intresseissä ole siirtää Lotolta vaihtoa pois, mutta seuraavalle myyjälle se on lähes elinehto.  Tämän pitäisi olla helppoa, mummot on tapojensa orjia ja ne jo valmiiksi tykkää hevosista ja katsoo 75-ravit, enää ei tarvitsisi kuin tehdä ohjelmasta vähän viihdyttävämpi ja pelaamisesta helpompaa.

Pelastuuko raviurheilu? Se on ihan Fintotosta kiinni.  Osataanko välillä ajatella ohi palautusprosenttien ja pelimixien ja nättien tyttöjen ja ajatellaan niitä mummoja.  Ei vaikeaa, mutta ei niin kovin seksikästäkään! Tai no, mummut ovat nyt muotia, kysykää vaikka TV-Viihteeltä tai Arttu Wiskarilta.

Salatut ravielämät

Kari Linna heitti äsken ravistudiossa idean, että pitäisi saada joku Salkkareiden kirjoittajista innostumaan raveista ja kirjoittamaan vähän raveja  mukaan tarinaan. Hyvä idea. Tosin ravit siellä taisi jo Ismon peliongelman myötä vilahtaa, mutta jos tulisi sitä urheilullistakin puolta.

Itse en ole ehkä noin luova, mutta joskus kävi mielessä, että tässä uudessa Diilissä, joka kuitenkin koskettelee urheilumarkkinointia, olisi joukkueille hieno tehtävä myydä yritykselle aitiot ja järjestää muutenkin tilaisuus jossain Vermon raveissa.  Olisi mielenkiintoista nähdä miten ummikot selviytyisi tehtävästä joka ammattilaisille tuntuu olevan todella vaikeaa.

Raviurheilulla on ihan liian vähän hömppä-julkisuutta! Hiukan sitä nyt on Jaajon ja muiden bussi-isäntien myötä tullut. 7 päivää lehtikin on tehnyt jutut muutamista kuninkuusraveista ja kuvannut siellä ihmisiä. Hurraa! Kyllä, olen ihan tosissani. Tähänkin kaikkeen vaaditaan työtä ja lobbausta.  Sitäkin työtä on Fintotossa nyt ihan viime vuosina hiukan tehty, mutta kovin vähän kaikkiaan. Eikä ihme, sillä sitä työtä ei ravipiireissä todellakaan arvosteta.  Hömppää ja julkisuushakuisuutta, hyi, tekisivät jotain laillista palkkansa eteen.

Kunnon hevosmiehen mielestä työ on jotain sellaista, jossa tulee hiki itselle tai ainakin hevoselle. Tai jos pääsee herraksi, niin menee Hippos-taloon istumaan ja leikkimään virkamiestä kahdeksasta neljään. Muualla varsinkin business-maailmassa oikeaa työtä on tuloksen tekeminen. Ihan sama, missä pyörit ja miten saat huomiota asiallesi, kunhan saat.  

Jotkut valmentajat ja ohjastajat ja muut avainhenkilöt ovat ymmärtäneet julkisuuden merkityksen. He antavat asiallisia ja positiivisia kommentteja ja sitä kautta luovat hyviä suhteita toimittajiin ja sitä kautta myös paljon julkisuutta. Hui kauheeta, kyllä on äkkiä kunnon hevosmiehet ja muut nettinaukujat valittamassa, että mikä se luulee olevansa. Tai joku raviradan pomo hoitaa kunnolla toimittaja suhteet ja saa silloin tällöin jutun maakunta- ja paikallislehtiin. Tosi kiva, raviurheilustahan kirjoitetaan ihan liian vähän – eipäs sittenkään,  ”se surkimus ei mitään muuta tee mutta naamansa kyllä tunkee aina tilaisuuden tullen lehteen”.  Ja sitten se Toni Nieminen, mikä se oikein luulee olevansa, kun vieläkin joka paikassa puhuu positiivisesti raviurheilusta, vaikka konit ei mee mihinkään ja huijareidenkin uhriksi taisi joutua!

Hyi kauheeta,  noita julkisuushakuisia pyrkyreitä! Olisi paljon reilumpaa kun saatais ihan rauhassa ja kaikelta julkisuudelta salassa ajella näillä hevosilla.

PS.  samat valittajat ovat ihan raivoissaan, kun Hevosurheilu ei erikseen noteeraa, että heidän hevosensa tuli kolmanneksi  2. ravien 10. lähdössä!

Blogistin välikommentit

Onneksi blogin kirjoittaja pystyy näkemään kävijä-tilastot, sillä muuten tämä olisi aika yksinäistä hommaa. Lähes 500 ihmistä on kuitenkin jo käynyt blogissani. Kiitos heille mielenkiinnosta! Kommentteja tulee vaan niin kovin niukalti. Niitä voi lähettää klikkaamalla otsikkoa ja sitten alas tulee kommentti ruutu, tosin ilmeisesti sinulla pitää olla esim. gmail-tili, jotta voit kommentoida.
Itse olen viime ajat pohtinut mihin suuntaan tätä blogia kehittäisin, noin niinkun sisällöllisesti. Ulkonäöllisesti on vielä paljon tehtävissä, mutta ehkä joskus.

Ruotsiin vai taksikuskiksi?

Käkipään valmentajien virta Ruotsiin vaan kiihtyy. Nykytilanteessa tämä on hyvin ymmärrettävää yksilön kannalta, mutta valitettavasti varsin tuhoisaa Suomen raviurheilulle.

Monet ikäluokan huippuvarsat ovat tähänkin asti valmentautuneet Ruotsissa ja todennäköisesti yhä useampi sinne suuntaa uusien valmentajien mukana. Samanaikaisesti Suomen raviurheilu odottaa sitä tähteä, joka meidät pelastaisi. Nämä Ruotsissa valmennuksessa olevat jäävät väkisinkin etäiseksi, kun käyvät täällä vaan hakemassa isot rahat ikäkausikilpailuissa. Moniko edes muisti, kuka voitti viime vuoden Kriteriumin, ennen kuin Embassy Caviar taas osallistui Derbyyn?

Tietenkään Ruotsiin lähtö ei vaikuta vaan varsoihin vaan myös vanhempiin hevosiin. Pian olemme tilanteessa, jossa hevoset siirtyvät heti Ruotsin puolelle kilpailemaan kun ovat osoittaneet kuntonsa Teivon tiistaisissa harjoitusraveissa!

Joidenkin mielestä kilpailun väheneminen valmentaja-markkinoilla avaa mahdollisuuksia nuorille valmentajille. Tähän en usko tippaakaan. Kilpailun väheneminen harvoin nostaa motivaatiota ja työintoa. Muutama vuosikymmen sitten monella radalla oli vaan yksi ratatalli, jota isännöin laiskanpulskea valmentaja. Kaikki alueen ihmiset toivat hevosensa sinne, kun vaihtoehtojakaan ei ollut. Tulokset oli juuri sellaisia, mitä voi olettaa, kun kortin pelaamisen ja tupakan polton välissä joskus raveihin ehti. Tämä on onneksi jo kauan ollut suurelta osin mennyttä elämää.

Nykyvalmentaja on huippuammattilainen monella alalla. Jo pelkästään eläimen valmentaminen on ihmisen valmentamiseen verrattuna monin verroin vaikeampaa. Ihminen pystyy kertomaan, kun liikarasitus alkaa tuntumaan, motivaatio-ongelmista voidaan keskustella jne. . Hevosen valmentajan on vuosien kokemuksella pakko nähdä ja ratkaista nämä ongelmat ihan ilman keskustelua valmennettavan kanssa. Taso on nykyään niin kova, että valmennuksessa on aina mentävä äärirajoilla, huippuvalmentaja on se, joka siihen pystyy ylittämättä rajaa turhan usein.  Tämän lisäksi on paljon huolto ja varustejuttuja joissa on myös oltava asiantuntija ja aina asian tasalla.

Silti moni valmentaja on salaa sitä mieltä, että kyllä hevosten kanssa vielä pärjäisi, mutta ne ihmiset – omistajat, työntekijät, pelaajat, toimittajat… .

Jokaisessa menestyvässä tallissa on kaksi kantavaa voimavaraa – hyvät omistajat ja motivoituneet työntekijät. Kumpiakaan ei saa netistä tilaamalla ;-)

Valmentajan on oltava taitava ihmisten käsittelijä. Hyvät omistajat tulevat varmasti seurauksena avoimesta ja rehellisestä yhteistyöstä pitkällä tähtäimellä. Silti omistajia on monenlaisia ja jokaisen kanssa on pystyttävä keskustelemaan juuri hänen tasollaan ja antaa aikaa, vaikka asiakkaidenkin pitäisi kai tajuta, että myös niille hevosille pitäisi sitä aikaa jäädä.  Kaiken tämän lisäksi joudut antamaan jokaisesta merkittävästä startista kommentit viiteen vihjepalveluun ja vielä yksittäisille pelaajillekin. Tultuasi tunnin lenkiltä puhelimessa on 30 vastaamatonta puhelua, joista jokainen loukkaantuu verisesti, kun et ole juuri hänelle soittanut takaisin!

Tallityöntekijöitä on monenlaisia, mutta nykyaikana korostuvat etenkin ne todelliset kultajyvät ja täydelliset hiekanmuruset. Kaikilla menestyvillä talleilla on muutama lähes korvaamaton työmyyrä valmentajan apuna. Ahkeralla valmentajalla on usein ahkerat alaiset, mutta vaihtuvuus alalla onkova ja monet koulut puskevat uusia ”osaajia”, joista välillä tuntuu, että itsenäinen osaaminen ei riitä edes tallin käytävän lakaisuun kohtuullisessa ajassa. Työajoista ja palkasta kyllä osataan valittaa.

Entäs se valmentajan työaika ja palkka? Sidosryhmien käytettävissä pitää olla 24/7 ja palkka on se mitä jää jäljelle, kun kaikki kulut ja palkat muille on maksettu. Nykytilanteessa se ei monellakaan ole lähes joka kuukausi edes positiivinen. Vaikka valmentajan onkin oltava myös taitava yrittäjä, voi hyvinkin hoidetussa taloudessa pari maksamatonta tallivuokraa vie kuukauden miinukselle. Onhan moni nuori itselliseksi yrittäjäksi lähtenyt jopa palannut tallipojaksi, koska siinä on ainakin saa varmaa tuloa joka kuukausi.  

Huippuammattilainen, joka ei tienaa mitään! On tämä laji hulluutta. Taksikuskina tienaisi samalla työmäärällä ja ihmissuhdetaidoilla hulppeasti.  Mutta kun tätä lajia rakastaa, on pakko lähteä Ruotsiin tai uskoa, että ne paremmatkin ajat vielä tulevat

Työllä vai tuurilla?

Pärjääkö raviurheilussa työllä vai tuurilla? Onko näillä jopa suora yhteys – tuuri seuraa sitä joka jaksaa tehdä töitä.

Raviurheilussa on mukana uhkapelin elementti ja silloin ala ymmärrettävästi vetää puoleensa nopeasti ja helpolla rikastumisesta haaveilevia. Tai no sellaistahan koko tämä lotto-kansa on.  Kuitenkin jopa paljon totoa pelaavat ymmärtävät, että pitkällä tähtäimellä on tehtävä kovasti töitä ja jo 10 % voitolla on huikea saavutus. Harrastepelaajalle tietenkin haaveileminen on ihan sallittua ja jopa toivottua.

Sama jättipotin tavoittelu on levinnyt omistajiin. Siellä on tietenkin ihan tervettä toivoa, että tästä varsasta tulee se suuri tähti ja antaa sille kunnon mahdollisuus. Uskotaan hyvään onnen, jota tarvitaankin paljon sen lisäksi, että tarvitaan rutkasti pääomaa ja tietoa.

Koko alallekin tämä tuuriin luottaminen on vähän liikaa levinnyt. Rankka työ urheilun ja ravien markkinoinnissa on jätetty väliin, kun on vaan odotettu sitä hyvää tuuria ja uutta Charmea, joka meidät tästä suosta nostaa.

Kaikkein huolestuttavinta on, että tämä onnenpotkun odottelu on levinnyt myös ammatikseen valmentaviin.  Valmentajat ovat nyt kieltämättä tiukoilla, mutta silloin juuri luulisi, että töitä tehdään entistä lujemmin ja varmaan jossain tehdäänkin, mutta…

Kerrotaanpa lähes tositarinat kahdesta valmentajasta Matti ja Kalle.

Kalle tietää paljon hevosten suvuista ja ostatuttaa joillakin sukulaisilla ja lähipiirin hevosenomistajilla aina silloin tällöin ihan hyväsukuisiakin hevosia. Kalle on myös aika hyvä seuramies ja saa vierailtakin ihmisiltä hevosia talliinsa. Millekään hevoselle Kalle ei sano ei, mutta jos hevonen ei täytä hänen sukuvaatimuksiaan ei sitä paljon treenata.  Raveihin Kalle ottaa aina valjastajan mukaan joka hevoselle, ehtii sitten paljon enemmän jutella ihmisten kanssa.  

Matti on ollut pitkään alalla ja hänelläkin on hyviä varsoja tallissaan. Matin talliin voi silti viedä vähän vaatimattomamman ja hankalammankin varsan, se kyllä opetetaan tavoilla ja annetaan mahdollisuus  ihan niin kuin muillekin. Jos raveissa on mukana vaan pari hevosta, Matti saattaa lähteä reissuun yksinään. Osaahan hän itsekin hevosen valjastaa ja pestä. Talouden realiteetit pitää ottaa huomioon.

Mitä Kalle sanoisi jos häneltä kysyisi Matista? Varmaan jotain tähän tyyliin ”helppohan sen on kun on tuurilla saanut tallin täyteen hirmusukuisia hevosia, mutta kyllä se vaan ne hajottaa….ym. peetä”

Mitä Matti sanoisi jos häneltä kysyisi Kallesta? ”Ihan mukava kaveri varmaan”

Matin tallin hevoset muuten juoksee vuodessa 20 kertaa niin paljon rahaa kuin Kallen tallin.

Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että älä ikinä ikinä ikinä vie hevostasi valmentajalle, joka arvostelee muita valmentajia tai vie se kiireesti pois, jos tallilla käydessäsi saat arvosteluja kuunnella.  

Ja jos Eve olisi ajatellut kuin Kalle mitään Charmeakaan ei olisi koskaan ollut.

Ainoastaan sanakirjassa menestys tulee ennen työtä.

Tämä kyllä pitää paikkansa raviurheilussakin.

totototototototototototo

Fintoto julkisti eilen pelien nimet ensi vuonna. Lippulaiva on odotetusti Toto75. Puhekielessä tuskin mikään muuttuu,  sillä tähänkin asti kaikki on pelannut  ’seiskavitosta’.  Arki-iltojen Toto-TV ravien V4:sta tulee Toto5. Tässä onkin sitten jo kaksi ongelmaa. Miksiköhän sitä aletaan puhekielessä kutsua ja miten pelaajat ottavat sen vastaan.

Keskiviikko illan Toto65 kuulostaa hyvältä idealta. V5:sta olen pelannut harvoin lähinnä koska niin monen lähdön pohtiminen vie aikaa ja sitten jos eka lähtöön tulee joku jättiyllätys, koko huvi oli siinä. 65 pitää sittenkin vielä pientä jännitystä yllä.

V4 on helpompi peli, jos on idea yhteen lähtöön, tulee äkkiä pohdittua ne muutkin,  ja jos heti alussa tippuu onhan sitten vielä Duo.  Toto5 kuulostaa vähän liian rankalta urakalta arki-illalla. Ja sitä paitsi jos halutaan korostaa Toto75:sta lippulaivana, torstaina ja perjantaina pitäisi jo vähän pohdiskella sitä. Niin kuin ne tekee Ruotsin ravilähetyksissä. Silloin tällöin tulee vinkkejä lauantaille.  

Nämä tässä esitetyt mielipiteet ovat tietenkin ihan höpönlöpöä. Eihän minulla voi olla mitään oikeaa mielipidettä asiasta. En kuulu viralliseen toto-pelaaja kohderyhmään - en ole mies, en 18-35-vuotias, enkä edes kaupunkilainen -  joten enhän minä asiasta mitään voi tietää.

Lisärasituksena voidaan kertoa, että pidän ravilähtöä kahden elävän olennon tiimi-työnä. En kuvittele, että hevonen on ferrari, jolla voi kaasutella tai jarrutella ihan miten sattuu. Tiedän, että hevonen on fiksu, mutta tajuan, ettei se silti osaa lukea tilastoja ja prosentteja.

Jostain kumman syystä olen kuitenkin saanut avata ihka oman tilin Toto-sivuilla. Ja toto-luukuillakin tytöt palvelevat ihan ystävällisesti. Siispä pelailen ihan omaksi ilokseni ja muiden kiusaksi. Ystävättäreni on vielä pahempi, hän ei katso raveja muuta kuin livenä pari kertaa vuodessa ja pelaa silloin ihan vaan ulkonäön perusteella ja kivaa on!

Toivottavasti nämä uudistukset kuitenkin vievät vaihtoja oikeaan suuntaan. Toivottavasti meitä kaikenlaisia toto-pelaajia on paljon ensi vuonnakin ja selvitämme uusien nimien ja muotojen karikot.

Toto - rikastuttava elämys.